Syyspurjehdus 2021

Valmistautuminen Turkin matkalle oli paluuta jo kaukaiselta tuntuvaan historiaan: kahteen vuoteen ei monikaan sattuneesta syystä ollut lentokoneeseen astunut. Veneiden miehistökokoonpanot elivät loppuun asti; lopulta matkaan lähti viisi venekuntaa ja yhteensä 38 henkeä, joista 21 klubin jäseniä. 

Veneet oli käytännön syistä varattu kolmesta vuokraamosta ja kahdesta satamasta (Fethiye ja Göçek), joten porukka hajaantui ensimmäiseksi illaksi eri paikkoihin. Sunnuntai-iltapäivällä tavattiin Gemilerin saaren rannalla, josta siirryttiin Cold Water Bayhin päiväguletien kaikottua sieltä. 

Tuuliennuste ei tälläkään kertaa tukenut suunnitelmaa itään päin Kasiin ja Kekovaan  purjehtimisesta, joten suunta otettiin länteen kohti Ekincikiä. Matkan varrella tietysti pidettiin uinti- ja lounastauko Baba Adasin saaren suojassa.

Ekincikin uusitusta marinasta kiivettiin pursiseuran näköalaravintolaan illastamaan. Seuraavana aamuna halukkaat pääsivät jokivenekyydillä tutustumaan Kaunosin muinaisen satamakaupungin raunioihin, amfiteatteriin, kylpylöihin ja vuoren seinään louhittuihin hautamuistomerkkeihin.

Ennuste lupaili edelleen jokseenkin olemattomia tuulia, joten reissua päätettiin lyhentää palaamalla takaisin itää kohti. Sää oli kuitenkin aurinkoinen tai puolipilvinen ja lämmin, mikä kelpasi hyvin Suomen syksystä saapuneille, samoin kuin uiminen ja snorklaus kirkkaassa, lämpimässä merivedessä. 

”Moonrise”-katamaraanimme purjehti iltapäivällä Dizibilmezin Aşı Koyu -ravintolan laituriin, jonne tuli pari muutakin venettä, osan lähdettyä jo aamusta pidemmälle itään kohti Fethiyen lahtea. Ravintolan laatu ja palveluasenne ei aivan parhaimpiin yltänyt, joten lyhyen illalliskaavan jälkeen siirryttiin takaisin naapuriveneen kannelle ilahduttamaan muita laituriin eksyneitä turisteja ukulelemusiikilla.

Keskiviikkoillaksi seilasimme lounas- ja uintiankkurin kautta Fethiyen ECE-marinaan, jonne rantauduttiin juuri ennen sateen alkua. Lämmin sade ei kauaa kestänyt, mutta sadetakit varmuuden vuoksi päällä lähdettiin etsimään ravintolaa, joka oli kartan mukaan lähellä, mutta kartta ei näyttänyt korkeuseroja… Armottoman porraskiipeilyn jälkeen venekunta huohotti Citrus Mediterranean Cuisine -ravintolan ovella. Kannatti kiivetä: lahden puolelta avautui huikea näköala Fethiyen valoihin, ja ruoka osoittautui parhaaksi, mitä koko viikon aikana tarjottiin.

Torstaiksi kokoonnuttiin kaikki Sarsala Bayhin, jossa vietettiin teemailtaa pohjalta ”tule sellaisena kuin olet”. Nähtiin performansseja mm. pitkähiuksisilta retrohipeiltä ja vihreiltä sakusammakoilta. Äänestyksessä palkittiin seurue, joka esitti poroaiheisia laulelmia uimaräpylät päissään. Ryhmän sisäänmarssi ympäri ravintolaa Petteri Punakuonon tahdissa herätti ansaittua huomiota ja hämmennystä muunkin yleisön keskuudessa.

Illallisen jälkeen Gugi vielä viihdytti meitä muutamalla valitulla numerolla improvisoidun haitari-kitara-ensemblen säestyksellä innostaen osan yleisöstä jopa tanssahtelemaan musiikin lumoissa. Lämmin ilta vaihtui yöksi, ja monikansallinen veneilijäjoukko laiturilla hiljeni vähitellen. 

Sarsalan tapaan varsin kohtuullinen lasku käytiin maksamassa vasta aamulla samalla kun noudettiin lounassalaatti ja lämpimät leivät ravintolan keittiöstä. Taisipa joku venekunta nauttia turkkilaisen aamiaisenkin terassilla.

Perjantai tuli taas yllättävän nopeasti. Aamiaisen jälkeen syntyi pirullinen suunnitelma mennä jo aamupäivästä tankkaamaan vene Göcekissä, jotta vältettäisiin iltapäiväruuhka tankkilaiturilla. Sama idea olikin sitten yllättäen keksitty aika monessa muussakin veneessä, joten toista tuntia vietettiin epämääräisessä, ranskalaista hiihtohissijonoa muistuttavassa hässäkässä tankkilaitureiden edessä yrittäen torpata vasemmalta ja oikealta ohi yrittäviä venäläisiä ja norjalaisia. Ehdittiin kuitenkin vielä kerran uinti- ja lounasankkuriin läheisen Göcek Adasin rantapoukamaan.

Veneen luovutus sujui vanhalla rutiinilla. Vuokraamo tarjosi kipparille oluen harmaavesitankin huoltamisesta eikä laseja ja lusikoita laskettu.

Viimeisellä illallisella syötiin vielä kerran urakalla Välimeren herkkuja ja juotiin Kavaklideren viinejä. Lauantaiaamupäivällä bussi kokosi matkalaiset Fethiyen ja Göcekin satamista toimittaen koko joukon vielä seuraavaksi yöksi hotelliin Bodrumiin odottamaan sunnuntaista paluulentoa.

Kuvat kertovat enemmän - kiitos kaikille kuvia joko suoraan tai whatsapp-ryhmän kautta toimittaneille (ainakin Taina ja Kaijus Keituri Sveikki Luomanen ja Eevis Pokela). Kiitokset kaikille mukanaolleille ja etenkin veneiden kippareille. Surureunaisista muisteloista huolimatta reissu ottanee klubin historiassa paikkansa hauskimpien joukossa.

(Muistiinpanot ja jokunen kuvakin: Juki Harju)