Purjehdus Turkissa 2016

Lento Helsinki-Vantaalta Antalyan kentälle lähti lauantaiaamuna inhimillisesti katsoen liian varhain. Terminaalin infotaulun alle oli määrä kokoontua neljältä aamuyöstä hälisemään. Shengen-rajan passintarkastus tosin avattiin vasta viideltä.

Perillä odotti auringon lämmön lisäksi bussikuski, joka ajoi ryhmämme Marmarikseen. Matkalla pysähdyttiin syömään hintaan sisältyvä maittava lounas. Perillä majoituttiin hotelliin ennen suunnistusta hiljaisen basaarikorttelin läpi illallista kohti. Sesongin myöhäisyys näkyi myös Marmariksen rantakadulla, mutta legendaarisessa Caria-ravintolassa riitti asiakkaita jopa niin paljon, että logistiikka jo vähän jätätti.

Aamu toi hotelliaamiaisen jälkeen taas bussin, jonka ensimmäinen pysäkki oli Migros-supermarket, jossa tehdyt provianttihankinnat pakattiin laatikoihin, merkittiin venekohtaisesti ja lastattiin aamupäivän helteessä kahteen tilataksiin, jotka ajoivat bussimme kanssa karavaanina vajaan tunnin matkan vuoriston halki Hisarönün lahdelle. Vesipullopaketit ja pahvilaatikot huokailivat serpentiinimutkissa 7% rinteissä; taksikuski jutusteli saksaksi, mutta tarvittaessa kiroili painokkaasti selvällä suomen kielellä.

Perillä Orhaniyessa odottivat sinne yön aikana Fethiyestä ajetut vuokraveneet: Fountain-Pajot Salina 48, Lagoon 421 ja Sun Odyssey 509. Pikaisen vastaanottotarkastuksen ja lastauksen jälkeen eskaaderi starttasi jokseenkin aikataulussa kahden maissa ensi etapille. Suunnitelma oli siis ajaa viikon aikana yksisuuntainen reitti Orhaniyesta Fethiyeen ja palata sieltä takaisin lentokentälle.

Osin purjeidenkin voimalla saavuttiin illan suussa Bozukaleen, jossa katit pujoteltiin laiturin sisäpuolelle kylkikiinnitykseen. Ravintolassa jouduttiin mainion illallisen lisäksi osallistumaan ohjelmalliseen illanviettoon, jonka aivan yllättäen aloittivat tuntemattomat punatukkaiset ukuleletaiteilijat ruutubaskerit ja mustat lasit päissään. Ilta jatkui toisen paikalle sattuneen vierasmaalaisen eskaaderin viettäessä eräänlaista joukkokaraokesessiota ravintolan patiolla: taustamusiikin raikuessa ghettoblasterista koko jengi lauloi seisten kuorossa.

Maanantaina purjehdittiin reippaassa sivutuulessa Marmariksen lahden Turunçiin Lagoon 421 -katamaraanin taittaessa taivalta parhaimmillaan 9,5 solmun nopeudella. Tiistaina matka jatkui Ekincikiin, jossa paikallisliikennepoliittisista syistä rantauduttiin Yacht Clubin My Marinan sijasta kylän satamaan lahden luoteispohjukkaan. Sieltä saatiin jokivenekuljetus Kaunosin raunioille. Alueella oli muinoin vilkas satamakaupunki, jonka historiasta on löydetty jälkiä lähes tuhannen vuoden takaa ennen ajanlaskun alkua. Myöhemmin jokisuisto vähitellen kuivui, ja turkkilaisten valtauksen jälkeen kaupunki hylättiin tyystin 1500-luvulla AD. Jäljelle jäivät rauniot amfiteattereineen, kylpylöineen ja vuoren seinään louhittuine hautamuistomerkkeineen. Retkueemme tutustui Kaunosin lisäksi samassa jokisuistossa sijaitsevaan Dalyanin kylään virkistävän välijuoman merkeissä.

Torstaina jatkettiin kevyessä, aurinkoisessa kelissä purjehdusta kohti Fethiyen lahtea päätyen kuitenkin sen kaakkoispuolelle Cold Water Bayhin, jossa tuttu ravintoloitsija Ali opasti veneiden ankkuroinnin ja kiinnityksen peräköysillä kallioon sekä nouti seurueen venekunta kerrallaan veneellään rantaan, josta kiivettiin ylös Alin ravintolaan syömään villisikaa ja muita paikallisherkkuja.

Perjantaina tutustuttiin vielä läheiseen pieneen Gemilerin saareen, jonne Pyhä Nikolaus eli tuttujen kesken joulupukki uskotaan haudatun joskus 300-luvulla AD.

Perillä Fethiyessä suoritetiin veneiden lopputarkistuksen jälkeen perinteinen puhdistusriitti Kemalin vanhassa, aikoinaan oliivinkivillä lämmitetyssä Hamam-saunassa. Sen päälle maittoi päätösillallinen basaarialueen monelle tutussa Ankkalammikkoravintolassa.

Turkki matkakohteena herättää nykyisessä poliittisessa tilanteessa monenlaisia reaktioita. Mitään tähän liittyvää poikkeuksellista ei kuitenkaan tällä reissulla havaittu. Vastaanotto oli joka paikassa lämmin, ja säät osuivat lomapurjehduksen kannalta jokseenkin täydellisesti kohdalleen.

Kiitokset vielä kuvista Tompalle ja Jampalle!

Juki