Alppihiihtoretki: Serfaus, Itävalta

Klubin hiihtoviikolle Tirolin Serfaus-Fiss-Ladis -alueella osallistui 13 henkeä. Alppiaurinko paistoi meille joka päivä, vaikka ensimmäisinä päivinä oli vähän pilviä siinä välissä, ajoittain jopa satoi lunta.

Serfausin kylässä käy kaikki rivakasti ja vähällä byrokratialla. Moni oli varannut sukset jo etukäteen nettialennuksella, muut saivat alekupongin käteensä bussissa matkan hintaan sisältyneen hissilipun kanssa. Toiminta vuokraamoissa oli suoraviivaisen tehokasta, ja omat tai vuokratut välineet jätetään hissikeskuksen yhteydessä olevaan säilytyspalveluun, jossa kengätkin kuivataan yön aikana.Metrojuna kuljettaa laskijat hotellien tuntumasta hissiasemalle ja takaisin.

Puheenjohtajamme Wespan hienojen hiihtokenkien historiallinen arvokkuus ei vakuuttanut suksivuokraamon teknikkoa, joka kieltäytyi asentamasta niitä vuokrasuksiin. Wespan tarjouduttua säätämä 8;n siteet itse, vuokraamon edustaja täsmensi yksiselitteisemmin, että noita monoja ei kukaan asenna heidän suksiinsa. Niiden oikea paikka on Zermattin tai Chamonixin alppimuseoiden vitriineissä - joko vuokraat tai ostat uudet.

Alppimatkat/Alpresor oli ratkaissut pakkoruotsikysymyksen yksinkertaisen toimivasti. Suomesta ja Ruotsista kotoisin olevat oppaat vetivät suomalaisriikinruotsalaisen bussilastillisensa opastuksessa yhtenäistä linjaa: kaikki yhteinen opastus tuli moitteettomalla englanninkielellä, ja kukin sai puhutella oppaita valintansa mukaan suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.

Opastettu hiihto alkoi päivittäin yleensä puoli kymmeneltä päähissin väliasemalta, mutta parhaat laskut ehdittiin vetää jo ennen sitä heti hissien auettua, jolloin yön aikana kunnostetuilla rinteillä ei vielä ollut juuri ketään muita.

Ryhmämme hiihtosaldo viikolta oli navigaattorimme Jarmon lähes hermeettisesti someen yhdistetyn rannekellon kertoman mukaan mukaan yli 300 kilometriä hiihtoa ja hissilläajoa. Pystysuuntaista liikettäkin oli yli 60 km, josta siis puolet tietysti ylöspäin hisseillä. Kaikenvärisiä hyväkuntoisia rinteitä riitti alueella joka lähtöön, ja muutamat eksyivät välillä rinteiden väliinkin pehmeämpää lunta etsimään.

Maittavat lounaat nautittiin terassilla tai tuulisemmalla rinteellä sisätiloissa. Alueen rinneravintoloissa saattoi valita itsepalvelun ja pöytiintarjoilun väliltä. Viimemainittukin toimi yleensä ripeästi muuten paitsi maksamisen osalta. Päivät kruunasi puolihoitoon sisältyvä neljän ruokalajin illallinen pöytiin tarjoiltuna hotellien lähellä sijaitsevassa ravintolassa, joka tasoltaan oli yleisesti vallinneen konsensuksen mukaan erinomainen ja linjakas. Itävaltalaiset viinit ja oluetkin olivat ehdottomasti hintansa arvoisia.

Iltaohjelmista yleisin oli harras aperitiivi/digestiivi -kokoontuminen hotellin vieressä sijaitsevassa viinikappelissa (Weinkapelle), jossa maanantai-iltana kuultiin talon puolesta laadukasta elävää musiikkiakin. Tiistaina vietettiin hotellilla omatoiminen musiikki-ilta, jossa ukuleleduo ja yhteislaulu kirvoittivat kansainvälisen yleisönkin osallistumaan: viehättävä naissolisti kuittasi pöydän päältä hollantilaisen lastenlaulun koreografian kera. Baarin nurkkapöydässä ilmeisesti koko illan istuneesta eläkeläisseurueesta nousi vielä encoremme jälkeen vanhempi herrasmies esittämään soolona hieman epäilyttävän sotilaalliselta kuulostavan juomalaulun.

Keskiviikkoiltana oli ikiliikkujille tarjolla valaistu iltamäki, jonka päätteeksi Serfaus-Fiss-Ladisin hiihdonopettajat esittivät rinteessä upean soihtulaskushown, jota ryydittivät rinteeseen projisoidut videot, valaistut rinneajoneuvot ja näyttävä pyrotekniikka.

Vahingoitta ei valitettavasti tälläkään kertaa koko viikosta selvitty: Masnerin alueen vauhdikkaat rinteet vaativat lopuksi veronsa eli yhdet katkenneet ristisiteet. Koko seurue toivottaa Kirsille onnistunutta leikkausta ja nopeaa toipumista!

Aurinkoisen reissun moninaisia tunnelmia kuvailevat parhaiten oheiset kuvat, joista kiitos Rahkosen Jarmolle. Kiitokset myös Wespalle matkajärjestelyistä!