Kroatian purjehdus 27.9.-4.10.2014

Lauantaina noin 45 reipasta Fernet -purjehtijaa saapui Kroatiaan Splitin lentokentälle. Sieltä noin tunnin bussimatka Zatonin satamaan, jossa meille luovutettiin veneet.

Sunnuntai oli melko vaatimaton purjehduksen osalta, koska ajoimme kapeata vuonoa entistä syvemmälle vastavirtaan Skradinin kylään. Tästä kylästä on laivayhteys kuuluisille Krkan vesiputouksille. Tänä vuonna oli vuorilla satanut normaalia enemmän vettä ja putoukset olivat todella näyttävät.

Maanantaina pääsimme jo merelle. Tuulet olivat hennot mutta sää muuten aurinkoinen. Hissukseen yritimme purjehtia kohti määränpäätä, mutta tuulen suunnanvaihtelut ja merivirrat tekivät etenemisestä haasteellisen. Loppujen lopuksi ajoimme määränpäähän Kaprijeen rautagenoalla. Kaprije on saaren yhteyssatama, rannasta löytyi muutama pieni ravitsemusliike.

Tiistaina määränpäänä oli Opatin saaren eteläisessä päässä oleva lahden poukama. Mutta kyseiseen paikkaan olikin tehnyt joku muu seurue varauksen, joten muutimme suunnitelmaa ja menimme Marina Piskeraan. Päivä sujui leppoisissa merkeissä vastavirtaan purjehtiessa hentoisissa tuulissa. Mutta perille päästiin ennen auringon laskua. Piskeran rantabaarissa Fernet eskaaderin bändi soitti Hessu Koon johdolla rytmimusiikkia puoleen yöhön.

Keskiviikkona lähdimme lähes yhtenä joukkona kohti Vodicen satamaa. Merellä kuitenkin veneet hajaantuivat kukin omille reiteilleen. VHF:stä kuulimme avunpyynnön, Hessu Koon veneestä oli sipuli loppunut. Jampan vene oli onneksi ihan 10 minuutin etäisyydellä ja heillä oli sipuleita. Apu saatiin ajoissa perille.

Illalla Vodicessa oli juhlava yhteisruokailu, ravintola tarjosi alkusnapsiksi hunajagrappaa. Illan kohokohta oli Vespan ensiesiintyminen ukulele-soittajana. Vespa oli jo yli vuoden harjoitellut, hän osasi jo 2 sointua. Vespa sai esiintymiseensä tukea kokeneemmilta artisteilta, Hessulta ja Jukilta. Soitto meni hyvin.

Torstaina osa veneistä halusi mennä tutustumaan Sibenikiin ja osa halusi jäädä vielä saaristoon. Zlarinin saaren kaupallinen satama osoittautui oivalliseksi kohteeksi. Ympäröivä kylä oli todella valokuvauksellinen. Ilmassa oli hieman tavallista enemmän kosteutta (pientä sadetta). Laiturin lähimmässä kuppilassa järjestettiin yhteisruokailu ja tunnelma oli jälleen erittäin mukava.

Perjantaina paistoi jälleen aurinko. Matka kotisatraamaan ei llut pitkä ja siksi päätimme mennä joukolla pienen Tijat -saaren poukamaan viettämään leppoisaa päivää, uimaan ja lounastamaan. Kiinnittyminen (ankkurointi) oli kätevää, koska lahdelmassa oli useita poijuja joihin sai kiinnittyä. Sieltä sitten Sibenikiin veneen tankkaukseen ja kotisatamaan klo 17 mennessä.

Lauantai aamuna lähdimme sitten haikein mielin kohti Suomea.