Golfia Siinailla
Valkoinen golfauto kiitää kaksi miestä kyydissään väylää nro 16 n. 250 metrin päähän. Auto pyörii ympyrää kuin väkkärä ja palaa sitten vajaat 100 metriä taaksepäin väylällä. Miehet keskustelevat kovaäänisesti. Sitten auto palaa täyttä vauhtia teeboxille ja miehet kysyvät: "Oletteko avanneet?". Tiiauspaikalla vuoroaan odottava ryhmä vastaa yhdestä suusta, etteivät ole avanneet. Automiehistä toinen huudahtaa: "Hyvä, ne ovat sitten meidän pallot". Auto hurahtaa takaisin pallojen luo ja peli jatkuu.Yllä oleva tuokiokuva on Fernetclubin golf-viikolta Sharm-el-Sheikissä marras-joulukuun vaihteessa. Viikon sää oli parasta, mitä kaamoksen keskeltä aktiivilomalle lähtijää voi odottaa. Lämpötila oli päivällä 27-30 Celsiusta, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja hipiää hyväili miellyttävä tuulenvire. Iltaisinkaan ei villapaitaa juuri tarvittu. Hotellimme Jolie Ville oli miellyttävä tuttavuus; isot hyvät huoneet ja parvekkeet vehreälle allasalueelle ja merelle päin. Hotellilta oli suora yhteys meren rantaan, jonka upea koralliriutta lukuisine värikkäine kalalajeineen oli elämyksellinen ja hieno. Allasalueella voi halutessaan uida noin 500 metrin kierroksen palmujen välissä olevissa altaissa. Ruoka oli varsin maittavaa ja monipuolista, jopa siinä määrin että kolmen lisäkilon hankkiminen ei ollut temppu eikä mikään viikon aikana. Vaikka olosuhteet olivat taattua siirtomaatasoa, uskaltautuivat useimmat jopa kylillekin. Kyliä oli kaksi, Naama Bay ja itse Sharm-el-Sheik hieman etäämmällä. Näissä oli kaikki lomahömpötykset tarjolla, mutta myös kunnon basaari- ja vanhakaupunginmeininkiä oli saatavilla. Fernettiläiset tutustuivat siellä moniin erilaisiin harrasteisiin: mm. vesipiipun pössyttelyyn (osoittautui, että eräs yhteisömme jäsen on lajissa varsinainen pro, aviomiehensä taas amatöörimäinen muikistelija). Väitettiin jonkun taas hakeutuneen yöjalassa tomumajansa ulkoiseen revitalisoimiseen cobra-öljykäsittelyllä. Joka tapauksessa monet vapaa-ajan harrasteet auttoivat golfareita palautumaan pelipäivien rasituksista ja virittäytymään seuraaviin urheilusuorituksiin.
Välipäivänä joukko jakaantui ainakin kahteen ryhmään: toiset osallistuivat rantalöhöily- ja/tai sukellusaktiviteettiin ja toiset lähtivät retkelle Siinain niemimaan sydämeen, Saint Katherinen ortodoksiseen luostariin Siinai vuoren juurelle. Luostari on perustettu n. 1500 vuotta sitten paikalle, jossa Moses kohtasi palavan pensaan. Saimmepa kuvauttaa itsemme pensaan alla, joka tänä päivänäkin näytti varsin elinvoimaiselta. Luostari on perimätiedon mukaan saanut turvatakuut itse profeetta Mohammedilta, ja siksi se on voinut ollut yhtäjaksoisesti toiminnassa kaikki nämä vuodet. Liekö meidän oppaamme ollut profeetan jälkeläisiä ja siten turvallisuuttamme varmistava, kun kamikaze-kuljettajastamme huolimatta pääsimme aavikolta ehjänä takaisin. Ainakin oppaan nimi oli Mohammed.
Jolie Villen golf-kenttä oli varsin miellyttävä; leveät väylät, paljon haastavia vesiä, hyväkuntoiset ja pitävät greenit. Pienenä miinuksena kivikovat bunkkerit (miksiköhän, kun hienoa bunkkerihiekkaa on saatavissa lähistöltä pilvin pimein) ja kovat hiekkaraffit. Kuitenkin kokonaisuus kenttä oli hyvä, ja lisäpiirteenä monipuolinen linnusto lippulaivanaan valtava pelikaani. Pelaamisen oheistoimintoja helpottamassa kentällä olivat mukavat ja avuliaat caddiemasterin ja sheriffin apupojat, jotka olivat suorastaan vilpittömän kiitollisia kollektiivitipeistämme. Siis ylisummaan erittäin onnistunut golf-viikko, johon osallistui 8 klubilaista ja 5 avecia.
Muistiin merkitsi
Tero
Siinain Haukka
PS. Olihan siellä kisakin, jonka tulostaso nousi varsin hyväksi:
1. Tero Alén 36 p.
2. Jukka Palsanen 35 p.
3. Niki Pihlström 34 p.
Lähimmäksi lippua: Jukka Palsanen
Pisin drive: Erkki Kukkonen
