Metrolla kohti itää ja takaisin

Käi tässä erräänäkkii ehtoona, et oltii päätetty lähtee tutustummaan Itä-Helsinkii iha julkisil liikennevälineil eli metrol. Kokkoontumine ol
Rautatieasema yläbaaris, jos meit vastas olkii HKL:n tiedottaja (nimmee en muista ko täst on niinkii pitkä aika) - oikee kiva likka, joka kerto meil ummet ja lammet metron historiast, nykypäiväst ja jopa tulevaisuuvest, vaikken paljo kuultkaa ko istuin kolmen metrin pääs ja ol sen verran taustamelluu. No, anto meil semmosen metron historiikkikirjannii lähtiäisiks, et siit soppii sit tarkistaa detaljilloi ken tykkää.

Siitähä myö sit päästiikii vast vauhtii eli laskeuttii maan alle ja ite metrojunnaa oottamaan. Äkkinäisemmät sai viel opastust tält äsken mainitult leirilt lippuautomaattien käytös. Sörnäinen jäi het alkuun pois ko se ol lähel ja Kulosaari vaa sen takkii ko sille kasinol ois ollu liia pitkä matka asemalt kävellä. Menik siin välis joku Kalasatamakkii, ei ainakkaa hajust huomant. Ainakkii tunnelmaa päästii heti ko miuta vastapäätä istu tummatukkane nuorimies, joka hetimiltee ryhtys kauppaamaa venäläist röökii ja ois tarjonnu jottai likkööriikii. Mut sit tulkiiki jo Herttoniemee, jos piipahettii asemaa vastapäät kadun toisel puolel olevas pubis. Nimmee en muista, mut sielkii ois olt biljartii, karaokee ja iso skriini.

Nyt menneeki kovin vaikeeks, mut ehkä myö Itikseskii pysähyttii. Siinähä sitä ois voinu heittää ruunaa (muttei haluttu, koska hepat on iha sympaattissii) ja laavaa (muttei haluttu, koska pelättii et käet pallaa) et mihin suuntaa lähetää, mut jätettii sit Melumäki vällii ko kellää ei olt kuulosuojaimii fölis.

Matka jatku siis kohti Vuosaarta. Puotila minnuu mietityttää, et käytiiks myös sielkii. Ehkä joku muistaa. No, mut sit ite Vuosaari, jos käytii kaheskii paikas - osa. Ja ihan komiois! Eivät ois hävenneet Helsingin keskustassakaa, ainakaa se viimone mesta - hypertyylikästä! Ja jopa komee hiekkarantakii rakennettu. Ei ollu sama Vuosaari, jos mie oon käynt kakskeet vuot sitte.

Paluumatkast miul o semmone tunne, et oltas pysähytty viel Rastilas. Sit tää jatkokii Rautatieasemalt Tikkurillaa ommaa kottii, jote jatkosta en tiiä tätäkää vähhää.

Ans kattoo, tulleeko Länsi-Metro! Voitas tehä uus reissu!!!

Mutta, mutta! Tämäpä on ensimmäinen ja viimeinen tarina, jossa aion olla sekä sisällöntuottajana että esillepanijana. Olen tässä aikani kuunnellut valituksia siitä, että miksei oo enää tarinoita tapahtumista. Kaikki tietää, että tyhjästä on vaikea nyhjästä. Matskua ei vaan ole tullut entiseen malliin, joten rupeaa itteäkin ottaa päähän. Tämä toimikoon myös vetoomuksena jäsenistölle, että jos löytyis joku manttelinperijä tähän hommaan, olisin tosi onnellinen!!!!!

Herkku